Sitä on sitte oltu pari päivää töissä sairasloman jälkeen. Kyllä menee päivät nopeesti, tänäänkin olin tavallista pidempää koulutuksen takia. Pistää väsyttämään heti kun kotia pääsee.. Mut se töistä, ei niitä kannata kotona miettiä ja oloaan masentaa.

Sitten kissoista pitkästä aikaa. Tässä jo kovasti odottelen 12.10 olevaa kissanäyttelyä. Sinne olis tarkoitus lähteä Romeon ja Tysonin kanssa. Ainoa mitä en odota on Romeon pesu. Siinä saa pelätä oman terveytensä puolesta, se kun ihan kilahtaa. Pesijöitä saa olla 2 ja sillonkin hiki virtaa, sekä kissalta että pesijöiltä. Mielenkiinnolla odotan miten se pärjää nyt kastraattina.

Tyson meneekin elämänsä ensimmäiseen näyttelyyn, joten toivon ettei saa ihan hepulia. Onhan silläkin jo ikää yli 1v, joten mitä vaan voi tapahtua. Kotona siitä on tullut ihan hervoton, mikäkin ADHD-kissa. Kokoa tulee lisää, mutta vauhti ei hidastu, joten tuhotkin vaan laajenee. Meillä oli 2 reunustraakkipuuta melkein parimetrisiä ruukun kanssa. Yleensähän kissat syövät sen lehtiä. Mutta ei Tyson, lehdet sai olla rauhassa, se vaan sattui olemaan mieltynyt rungoissa kiipeilystä! Toinen sitten lopulta kuoli ja toinen sai viime tipassa uuden kodin. Tavarat lentelee ja kukkaruukut kaatuilee. Sonyn kanssa on kinaa, molemmat kun ovat leikkaamattomia. Hirveä kissahärdelli.



Sony on palautunut omaksi itsekseen, sehän alkoi murjottamaan kun Tyson tuli. Nykyään taas saan siitä unikaverin ja sohvalla sylikissan. Siitä on tullut 5 pennun isä (2 pentuetta) ja odotellaan jospa 3 pentue olisi onnistuneesti tulossa. Kohta siis on tullut Sonynkin aika joutua leikkauspöydälle ja alkaa kastraattipäiville.